Tervetuloa blogiini – teemani kuntavaaleissa, osa 1: Lapset, nuoret ja lapsiperheet

Hyvä lukija,

Tervetuloa sivuilleni. Täällä jaan ajatuksia siitä, miksi olen ehdolla Helsingin valtuustoon ja miten haluan vaikuttaa helsinkiläisten arkeen, jotta se olisi mahdollisimman sujuva, hyvinvoiva ja turvallinen. Tässä ensimmäisessä blogikirjoituksessani käyn lyhyesti ensimmäistä teemaani.

Äitinä olen huolissani siitä, että Helsingissä asuntoalueet ovat eriytyneet. Joillakin alueilla on päiväkotiryhmiä, missä vain pieni osa lapsista puhuu äidinkielenään suomea. Tämä ei voi olla vaikuttamatta päiväkodin ammattilaisten motivaatioon ja kykyyn saavuttaa pedagogisia tavoitteitaan tai vaikkapa ryhmässä olevien lasten kielelliseen kehitykseen. Joissakin yläkouluissa tilanne on niin paha, että oppilaat häiriköivät tunneilla ja varastelevat tavaroita. Helsingissä segregaatio on mennyt jo niin pitkälle, että vanhemmat harrastavat koulushoppailua.

Parempituloisilla asuinalueilla nämä ongelmat tuntuvat kenties absurdeilta ja kaukaisilta. Nämä haasteet kuitenkin ovat meidän yhteisiä haasteitamme, jotka voivat pahimmillaan laskea Helsingin houkuttelevuutta tulevien asukkaiden silmissä ja jotka vaikuttavat nykyisten asukkaiden turvallisuudentunteeseen.

Mistä ratkaisut näihin ongelmiin? Ensiapuna Helsingin tulee kohdistaa erityistä tukea niiden alueen kouluihin, joiden oppilaaksiottoalueella asuu enemmän maahanmuuttajia. Näin on jo nyt, mutta tätä tulee jatkaa, jotta saadaan motivoituneita opettajia näille alueille ja saadaan tuettua näitä kouluja niiden arjen haasteissa. Pidemmän aikavälin ratkaisuna tulee huolehtia siitä, että asuntoalueilla, varsinkin kehittyvillä asuntoalueilla, huolehditaan monipuolisesta asuntokannasta. Saatavilla tulee olla niin vuokra-asuntoja kuin ns. kovan rahan omistusasuntoja. Näin pyritään ehkäisemään sitä, että syntyy alueita, joissa on ainoastaan pienituloisia tai maahanmuuttajataustaisia.

Voisi harkita myös, että säädettäisiin rajat vieraskielisten lasten määrälle per päiväkotiryhmä.

Yleensä edullisemmaksi tulee ongelmien ennaltaehkäisy kuin niiden hoitaminen sitten, kun tilanne on jo pahentunut. Erityisesti on varmistettava lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät terveydenhoitopalvelut. Esimerkiksi neuvolapalveluihin tulee varata riittävästi resursseja, samoin kuin ennaltaehkäiseviin ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Myös matalan kynnyksen sosiaalipalveluihin tulee panostaa. Olen itsekin hyödyntänyt tätä kautta saamaani lastenhoidon tukea.

Helsinki kilpailee hyvistä veronmaksajista lähikuntien kanssa. Vaikka ns. Nurmijärvi-ilmiöstä voidaan tuskin enää puhua, moni lapsiperhe miettii, saisiko lähikunnasta isomman asunnon ja hyvät peruspalvelut perheelleen. Monessa Helsingin lähikunnassa myös maksetaan ns. kuntalisää pidempään kuin Helsingissä. Espoo subventoi yksityisiä päiväkoteja niin, että päivähoitomaksu niistä on vanhemmille sama kuin kunnallisissa päiväkodeissa. Helsingin on panostettava siihen, että kilpailu suhteessa lähikuntiin on mahdollista voittaa. Kuntalisä tulisi palauttaa entiselle tasolleen. Kirjoitin tästä aiheesta mielipidekirjoituksen jo vuonna 2021.

Kommentoi tai ota yhteyttä!

Olen valmis tekemään töitä valtuustossa lasten, nuorten ja lapsiperheiden puolesta. Jos sinulla on ajatuksia, miten helsinkiläisten lasten, nuorten ja lapsiperheiden arki saataisiin turvalliseksi joka puolella Helsinkiä, kommentoi. Tai voit ottaa yhteyttä minuun myös sähköpostilla tai yhteydenottolomakkeen kautta. Tehdään yhdessä hyvää Helsinkiä! 

Tutustu minuun

Löydät lisää tietoa minusta täältä.