Kuntavaaliteemani osa 3: Asiat tärkeysjärjestykseen Helsingin taloudenpidossa

Hyvä lukija,

Kolmannessa blogikirjoituksessani jaan taas ajatuksia siitä, miksi olen ehdolla Helsingin valtuustoon ja miten haluan vaikuttaa helsinkiläisten arkeen, jotta se olisi mahdollisimman sujuva, hyvinvoiva ja turvallinen. Tässä blogikirjoituksessani käyn läpi kolmatta vaaliteemaani, joka on asiat tärkeysjärjestykseen. Tällä tarkoitan erityisesti sitä, että taloutta koskevassa päätöksenteossa ja budjetoinnissa tulee priorisoida helsinkiläisten peruspalvelut ja panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Fakta on, että Helsingin hyvä taloudellinen tilanne tulee muuttumaan huonompaan suuntaan lähivuosina, koska sote-uudistus leikkaa Helsingin osuutta veropohjasta. On selvää, että budjetoinnissa on keskityttävä entistä enemmän palveluiden vaikuttavuuteen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tämä koskee erityisesti sote-palveluja. Esimerkiksi mielenterveyden hoidossa pääsy nopeasti matalan kynnyksen palveluiden piiriin on tärkeää, koska se ehkäisee ongelmien pahenemista. Mikäli lapset ja nuoret eivät pääse sujuvasti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, seurauksena on helposti ongelmien syveneminen, minkä hoito on haastavampaa ja kalliimpaa. 

On tärkeää, että lapsille ja nuorille on tarjolla esimerkiksi riittävät psykologien, kuraattoreiden ja terveydenhuollon palvelut suoraan kouluissa. Tulee varmistua myös siitä, että moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi sosiaalipalveluiden kanssa sujuu ja että siihen on resursoitu tarpeeksi.

Talousarvioesityksessä vuodelle 2025 Helsinki panostaa keskeisiin palveluihin ja segregaation eli alueellisen eriarvoistumisen ehkäisytoimiin. Myös kasvatuksen ja koulutuksen toimialoille kohdistetaan lisärahoitusta 93 miljoonaa euroa. Osa edellä mainitusta summasta ohjataan ns. tarveperusteiseen rahoitukseen. Tarveperusteinen rahoitus kohdentuu niihin päiväkoteihin ja kouluihin, jotka tarvitsevat tukea tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien varmistamisessa. Tällä pyritään lievittämään alueellista eriarvoistumista. Suunta on aivan oikea. Jotta Helsingistä saadaan veto- ja pitovoimainen kaupunki erityisesti lapsiperheille, on varmistettava se, että joka puolella Helsinkiä lapsilla ja nuorilla on hyvätasoiset ja turvalliset kouluolosuhteet. Ns. tarveperusteisen rahoituksen vaikuttavuutta tulee myös seurata tarkoin. Mikäli tämä keino ei tuota toivottua tulosta, tulee kokeilla ennakkoluulottomasti muitakin keinoja.

Helsingin taloudenpidossa tärkeää on myös priorisointi. Kaikkeen ei yksinkertaisesti raha riitä. Helsingin kaupungin toimialaan kuuluu ensisijaisesti huolehtia helsinkiläisten palveluista ja helsinkiläisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Esimerkiksi kaupunkilaisten verorahojen lahjoittaminen Gazaan ei kuulu kaupungin ydintoimialaan eikä sellaiseen tule ohjata kaupungin varoja. Vastuu humanitaarisen avun antamisesta on valtiolla, ja tähän on erikseen varattu rahaa valtion budjettiin. Suomen valtiolla on YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWAn kanssa monivuotinen humanitaarisen avun (2023-2026) rahoitussopimus, joka on suuruudeltaan 5 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraava rahoitussopimuksen mukainen erä on tulossa maksuun vuoden 2025 1. vuosineljänneksellä.

Helsingin kaupunginhallituksessa oli viime vuonna käsittelyssä esitys, jonka mukaan kaupungin tulisi myöntää Gazaan 350.000 euroa humanitaarista avustusta. Tuolla summalla saataisiin maksettua laskujeni mukaan kahdeksan mielenterveyshoitajan palkat vuodeksi (kun palkkana on huomioitu 3200 euroa/kk). Itse olisin valmis panostamaan mieluummin kaupunkilaisten mielenterveyteen kuin antamaan rahaa yli 3000 kilometrin päähän konfliktialueelle, mihin Suomen valtio kohdistaa jo merkittäviä summia. Toki inhimillinen hätä Gazassa on varmasti suuri, mutta valitettavasti priorisointia on tehtävä tarkassa taloudenpidossa.

Helsinki on Suomen kallein kaupunki asua. Pidän hyvänä, että vuonna 2025 Helsinki on päättänyt jatkaa henkilöstön palkkakehitysohjelmaa. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, ja on tärkeää, että Helsinki näyttää vastuullisen työnantajan mallia huomioimalla inflaation myötä kasvaneet kuntatyöntekijöidensä asumisen ja elämisen kulut palkkakehitysohjelmallaan. Palkkakehitysohjelmalla saadaan osittain varmistettua osaavan työvoiman saatavuus myös tulevaisuudessa.

Helsingin taloudessa ja budjetoinnissa on paljon hyvää. Lasten ja nuorten hyvinvointiin panostetaan samoin kuin koulutukseen ja segregaation ehkäisyyn. Jatkossa on kuitenkin huolehdittava riittävästä priorisoinnista, toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannasta ja ongelmien ennaltaehkäisystä erityisesti sote-palveluissa.